Nha Trang

... vapaapäivä... Nha Trang, 0km ... + 27 - +33... aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa...

... tänään ei poljeta Hondia käyntiin vaan noustaan bussiin kello yhdeksän. Puolta tuntia myöhemmin olemme Mama Linh'n veneessä kohti Nha Trangin ulkosaaria. Ensimmäinen kohde on Moon Island. Snorklausta uintia ja auringonottoa. Korallit eivät ole Moon Islandin edustalla mitään huippua mutta eivät kelvottomiakaan... kelpoa keskiluokkaa mitä ne sellaiset korallit sitten ovatkaan. Kaloja kohtuullisesti ja korallit paikallaan... ;)

... toinen rasti on luonasrasti. Kymmentä sorttia vietnamilaiseen tapaan. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Kun ruoka-astiat kerätty pöydältä pöytä muuttuu tanssilattiaksi ja Mama Linh Boy Band vastaa musiikista. Rumpupatteriston virkaa hoitaa kaksi kanisteria ja kolme kattilaa. Kitara ja basso säädetty 90-luvulla, mutta rokki soi ja tärykalvot tyrisevät. Tanssilattialta meno jatkuu meressä jonne avataan kelluva baari. Baarijakkaroina pelastusrenkaat ja juomana makea vietnamilainen viini... ortodoksisempiakin päiväretkiä on tarjolla, mutta Mama Linh on tämän lajin uranuurtaja Nha Trangissa... ja koko planeetan leveydeltä. Vastaavaan en ole törmännyt missään muualla...

... iltapäivällä vielä Hon Tam, jossa mahdollisuus vesiskootterointiin sekä varjoliitoon ja Hon Mieu, jossa akvaarium. Nha Trangin akvaario alkaa kaivata sisäpuoleltaan pientä päivitystä. Ulkokuori sen sijaan kestää aikaa. Se on röpelöisestä betonista tehty merirosvoalus... ei kellu ;) ...

... hotellila takaisin kello viisi. Porukalla tänään ainutlaatuinen ilta, joukkueruokailua ei ole, vaan jokaisen löydettävä jotakin syötävää omin avuin... ;) ... ja aina yhden illan syömättäkin selviää...

---

yläkuva; omakotitalo merellisessä ympäristössä, eli tyypillinen kalankasvattajan kelluva talo.

toiseksi ylin; mitä ovat nuo kaksi valkoista läiskää meressä? ... Raimo ja Heikki??

keskellä; Jari matkalla Etelä Kiinan Mereen, laskeutuminen noin kahden sekunnin kuluttua ;)

toiseksi alin; Mama Linh'n kelluva baari.

alakuva; Raimon tyylinäyte lasin kuljettamisesta paremmille vesille

Quy Nhon - Nha Trang

... ajopäivä7... Quy Nhon - Nha Trang, 223km / 4h ... +27 - +31, aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista. Ei varikkokäyntejä...

... suomessa sanoittaisiin kauniista aurinkoisesta päivästä, että 'aurinko paistaa ja linnut laulaa'. Vietnamissa se menee jotenkin tyyliin, että 'aurinko paistaa ja torvet törisevät'... kaikista pahin on kun bussi tai rekka töräyttää aivan korvan juuressa. Seuraus on mikrokuulovamma ja ajoneuvon hetkellinen hallinnan menettäminen... ja ne pahukset näyttävät nauttivan siitä... ;)

... moniluikuisista soivista torvista riippumatta tänään oli ehkä matkan rennoin ajopäivä toinen toistaan upeimmissa maisemissa kookospalmujen, riisipeltojen, merisyötäväviljelyaltaiden ja vuorten keskellä sekä meren ääressä. Kookopalmut lisääntyneet montasataa prosenttia sitten Hanoin. Tänään rantamaisemaa alkoivat hallitsemaan myös kalan- / äyriäisten-viljelyaltaat. Eikä ole montakaan viikkoa kulunut päivästä, jona ihmettelin ääneen Hyrylän Citymarketissa mistä oudon näköinen kalafile oli kotoisin. 'Vietnamista', vastasi kalatiskin myyjä. En osanut sanoa muuta kuin, että 'jos olivat hulluja nuo roomalaiset, niin hulluja ovat myös nämä suomalaiset. Tosin tuuppaavat ne Norjalaisetkin tuoretta lohta suihkukoneilla päivittäin Singaporen citymarketteihin... ja onhan se niinkin, että ei moottoripyörämatkoja tekevän auta paljoa ekostella, mutta silti... ;) ... 

... Ouy Nhon'sta ajoimme ulos tietä 1D ja sen 35km olivat melkein autotonta upeaa merantavuoristomutkaa uudella pinnalla. Sama toistui viimeisellä 20km'lla 1A'lta Nha Trangiin. Itse Nha Trang on ehkä Vietnamin monituristisin paikka. Se on yhtälailla paikallisten kuin ulkomaalaisten suosiossa rantalomakohteena. Ja miksi ei olisi, kaupungilla on keskustassa monta kilometriä valkoista hiekkarantaa, sekä ympärivuotinen trooppinen ilmasto. Ja sinne rannalle mekin, heti kun pyörät purettu ja majoituttu...

--- 

yläkuva; kookospalmuja ja riisipeltoja... ne hallitsivat päivän maisemaa.

toiseksi ylin; kalanviljelyaltaita alkoi tänään niin ikään esiintymään monilukuisesti... ja Toyn mukaan ne vain lisääntyvät etelän lähestyessä.

keskellä; XR, A1 ja palmuja. Vuokraajalla oli ainoastaan 10 Honda GL Prota. Jouduin ottamaan tai sain ottaa kaxpuolikkaan Honda XR'n.

toiseksi alin; 'tule tule hyvä aalto älä tule paha aalto', nhatrangilaisia lapsia aaltopäivystyksessä kaupungin rannalla.

alakuva; taide vaihtaa omistajaa. Jari ja Pasi taulukaupoilla... kaupat tuli ;]

Hoi An - Quy Nhon

 ... ajopäivä6... Hoi An - Quy Nhon 296km / 7h ... pilvistä, aurinkoista ja puoliaurinkoista... +26 - +32... neljä pikkuvarikointia. Toylta irtosi ketjun suoja. Pasilta ja Heikiltä jalkatapit olivat pudota. Upilta irtosi kytkinkahva...

... Hoi Anin aamu avautuu kuuman kosteana. Valmiina lähtöön heti Simon herättyä. Simolla ryhmän parhaat unenlahjat ... tänään ne maksoivat toisen olutkierroksen ;) ... matkassa kuitenkin hetikohta puoliyhdeksän jälkeen...

... päästyämme A1 tielle, joka kolmannen mopon tarakalla tuntuu olevan sikakoppa. Eikä pelkkä koppa vaan useimmissa puolesta tusinasta tusinaan nassua sisällä. Perjantai ja sikamarkkinapäivä. Emme kuitenkaan osta yhtään pikkupossua vaika ne somia ovatkin. Possukuljetuskoppaa vaikea sitoa muiden tavaroiden päälle jatkokasvatusongelmista puhumat...

... matka etenee tänään rivakasti, tai niin rivakasti kuin A1 pujotteluradalla edetä voi. Päivän eniten lähelläpiti tilanne syntyi Raimon eteen polkupyöräilijän päätettyä vaihtaa tien puolta 90 asteen kulmalla taakseen katsomatta. Raimo selvisi säihkähdyksellä, tee se itse pyöräilijä tuskin huomasi tilannetta. Hoi Anin ja Quy Nhan'in välillä ei ole muita vaihtoehtoja ajettavaksi kuin A1. Kokonaisuutena se menee kaikilta enemmän kuin mallikkaasti...

... Ritva ja Jorma taitavat ollat eniten kuumasta nauttivat sissit. Tänäänkin he ajavat 30 -asteen helteessä alusta loppuun goretex -hiihtohaalarit päällä... ;) ... 

... päivän päätepysäkkimme on 260000 asukkaan Quy Nhon, rantakaupunki upeillä rannoilla. Rannat kilpailevat tasapäisesti Nha Trangin rantojen kanssa. Monilukuiset valkonaamat vain puuttuvat... vielä. Stuura heelassa Vietnam on tulossa lujaa vauhtia Thaimaan jälanjäljissä matkailusektorilla ja ainakin toistaiseksi Vietnam on selkeästi edullisempi ja eksoottisempi vaihtoehto. Päivän valoisa aika päättyy pulahduksella Etelä-Kiinan Mereen...

---

yläkuva; Raimon tuunaus, vielä patentoimaton pulloteline

toiseksi ylin; Vietnamissa mopolla kulkee kaikki. Pikkupossut matkalla markkinoilta uuteen kotiin.

keskellä; hiihtohaalarijengimme Jarmo, Ritva ja Raimo... Raimolla tosin keväthiihtohousut ;)

toiseksi alin; riisin kuivausta Vietnamin valtaväylällä

alakuva; Quy Nhon'in rantaa

Hue - Hoi An

... ajopäivä5 ... Hue - Hoi An 142km / 4h... +25 - +33... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista... yksi varikkokäynti. Ritvan entisestä ja Raimon nykyisestä pyörästä kaasu hirttää kiinni...

... aamurutiinit alkavat vakiintua. Pyörien pakkaus puoli kahdeksalta, aamiainen kahdeksalta ja matkaan puoli yhdeksältä. Tämä pätee myös tähän aamuun. Sitä ennen kuitenkin kettinkien rasvaus. Eilinen sade huuhteli ne putsis kliineiksi ...

... Huesta ulos on jo Hanoita lähentelevää pujottelua tuhansien muiden mopojen joukossa, mutta ei kosketuksia isommista osumista puhumattakaan. Danangissa on yksi läheltä piti. Rahtipolkupyörällä Hiacen kokoista pahvilaatikkokuormaa kuljettava rahtari on ajaa Ritvan kumoon. Itse tämä tuskin tätä huomasi koska ei nähnyt eteenpäin pahviensa takaa. Ja läheltä piti tilanteita ei moottoripyöräilyssä lasketa, eikä varsinkaan Vietnamissa... ;)

... 40km ennen Danangia tie lähtee nousemaan vappuaaoton serpentiinien lailla laskeakseen taas merenpinnan tasolle Danagissa. Hai Van Pass'n ylitys on yksi upeimmista tienpätkistä toistaiseksi. Hauskuutta lisää mukavasti sekin tosiasia, että rekat ja bussit ohjataan tänään tunnelin läpi ja tie on sitäkin enemmän kuin mutkapyöräilijälle tehtyä. Pääsemme kaikki kokeilemaan kuinka paljon korviemme välit kanttaavat. Ja kaikilla renkaat pitivät enemmän kuin pää... ;)

... Danagissa Raimon GL Pro ulvahtaa täysille kierroksille. Kaasu hirttää kiinni. Koitamme laittaa luistoksi aurinkorasvaa. Ei suurtaa vaikutusta. Sen verran kuitenkin että kaasuttimesta pääsee suht helposti painamaan kierrokset pois vasemmalla kädellä. Aurinkorasvaremonttimme kestää parikymmentä kilometriä kunnes kaasu ei toimi enää lainkaan. Mutta kuten Vietnamissa useimmiten, lähin korjaamo on sadan metrin päässä...

... Hoi Anin kaupunkikiertokäynnille jää niukahkosti aikaa, mutta sen verran kuitenkin, että ehdimme. Hoi Anin vanhakaupunkin kuuluu maailmanperintölistalle ja Vietnamin hienoimpia ellei upein kokonaisuus sillä sektorilla...

---

yläkuva; rantaviivaa Huen ja Danagin välissä

toiseksi ylin; Suomi tavoittelee Vietnamia. Hetki kuvanoton jälkeen järjestys vaihtui... ;)

keskellä; Raimo kiipeämässä Hai Van Pass'lle

toiseksi alin; onko se Upi ennen vai jälkeen sukupuolivaihdosleikkausta?

alakuva; Heikki lamppukaupoilla

Ho Xa - Hue

... ajopäivä4... Dong Ho - Hue 128km / 5h ... +23 - +29... pilvistä, sadetta, pilvistä... ei varikkokäyntejä...

... aamiaiseksi uppopaistetut frityyrimunat patongilla ja Vin Mocin tunneleille. Vin Mocin tunnelit ovat demilitarisoidulla vyöhykkeellä entisellä Etelä - ja Pohjois-Vietnamin rajalla ja 114'ta alueen tunnelialueesta parhaiten säilynyt ja suurin tunnelisto. Tunneleita 1500m kolmessa kerroksessa. 12 suuaukkoa, 6 maalle ja 6 merelle. Kuuluisien Cu Chin tunneleihin rinnastettuna kuninkaallista kokoa. Siellä mahtuu alimmallakin, 23m maan pinasta kävelemään 2/3 pystyssä...

... matkalla Vin Mociin saimme pikkusadekuuroja. Vin Mocin ja Huen välillä useita miesten sadekuuroja <=> 12 puoli- viiva kokomärkää motoristia. Yritin lounasta ennen majoitusta. Ei mennyt läpi. Otamme myöhäisen lounaan kuivissa kamppeissa ;) ... useimmilla sadevarusteet hyvin pakattuna repuissa... ja niin hyvin, että niitä ei raaskittu kaivaa sateessa esiin... ;] ... onkohan siinä jotakin pettämätöntä pohjalaista logiikka. Meitä pohjanmaan poikia on matkalla viisi, joten itsetuntoa ryhmässä riittää... ja ei kai se pohjalainen kastukkaan niin helposti kuin muut? ;] ...

... loppuiltapäivästä Huen Kiellettyyn Kaupunkiin, entiselle palatsialuuelle jolta Vietnamia hallitsi vuodesta 1595 vuoteen 1946 13 kuningasta. Viimeinen heistä muutti maanpakoon Ranskaan setä Ho'n tullessa valtaan 1946...

... Huessa on muitakin ulkomaalaisia.... useita kappaleita. Hanoin ja Huen välillä olemme olleet ainoat farangit paikoissa joissa olemme kulkeneet. Hyvä tai paha? Vaikea mennä sanomaan kun ei ole paikallinen... ;)

---

yläkuva; Heikki, Jari ja Upi lukemassa päivän tärkeitä uutisia... matkablogia.

toiseksi ylin; Pasi yhdessä Vin Mocin 90'stä perhehuoneessa. Yhteensä Vin Mocissa asui 350 henkeä 6 vuotta.

keskellä; ryhmämme entisellä pohjoisen ja etelän rajalla. Taustalla Etelä-Vietnamin palmunlehtisymboolit muistomerkin muodossa.

toiseksi alin; Toy Huen kuniinkaanpalatsissa.

alakuva; Uralilla on hauska matkustaa ;) ... tästä sivuvaunullisesta tosin puuttuivat tulpan johdot, mutta huulia pärisyttelemälläkin pääsi tunnelmaan.

Pho Chau - Ho Xa

... ajopäivä3... Pho Chau - Ho Xa / 296km / 8h... +22 - +28... pilvistä, puolipilvistä, puolipilvistä... 1 varikkokäynti. Upille uusi kannen tiiviste, minulle uusi vetoakselin stefa. Heikin pyörä oli myös, nelonen rutisee. Diagnoosi, 'it's okay, don't drive mutch with 4th gear'... ;)

... noodelikeittoaamiaiset ja matkaan. Sitä ennen kuitenkin kahvit ja teet vastapäisessä ravintolassa tai Cafe'ssa. Paikallisravintoloissa ei tarjoilla kahvia sen enempää kuin teetäkään. Vietnamilaiset ottavat aamunuudelikeitot korkeintaan vihreän teen kanssa ja siinä se...

... Ensimmäiset 200km Ho Chi Minh Trailia Dong Hoihin. Honda 160 GL Pro't pääsevät ensimmäisille monimutkaisille vuoristo-osuuksille. Kaarreajoominaisuudet eivät ole ihan R1'n tai tuplaäxänkään luokkaa mutta taittuvat meidänkin menopelille mallikkaasti mutkiin. Ylämäkimutkiin saa sopivasti lisävauhti kun makaa tankin pällää ilmanvastuksen vähentämiseksi... ja alamäkeen mentäessä joutuu jarruunkin kajoamaan useamman kerran... ;) ... 

... Dong Hoissa suoraan varikolle. Tunnissa Upin kannentiiviste tehty ja vaihdettu sekä minun sfefa vaihdettu. Päivän viimein sata kilometriä taittuu sekin suht vauhdikkaasti valtakunnan päätietä. Tietä numero yksi, jolla emme enää ole yksin. Liikkennemäärät moninkertaistuvat, mutta ryhmä etenee kuin olisi aina ajanut Vietnamissa tien koko leveyttä hyödyntäen ja ohittaen kummalta puolelta paremmin mahtuu... eläköön luova liikennekulttuuri ;)

yläkuva; Vietkong sissi? Vai onko se sittenkin Simo kuvasretkellä.

toiseksi ylin; tankki täyteen superia. Pikkuhuoltamot ovat yhä yleisiä Vietnamissa.

keskellä; Toy vie joukkoa Ho Chi Minh Trailillä

toiseksi alin; Heikki varikkotaxin kyydissä varikolta lounasravintolaan.

alakuva; tiivisteitä odottaessa. Vietnamissa ei korjaamoissa juuri aikailla. Toimeen käydään heti jos ei välittömästi ;)

Thanh Hoa - Pho Chau

... ajopäivä2 ... Thanh Hoa - Pho Chau, 254km / 7h... +24 - +29... puolipilvistä, aurinkoista ja aurinkoista... varikkikäyntejä 3. Toyn pyörästä etujarrut hirttävät kiinni päivän alkumetreillä. Minulta menee seuraavaksi vetoakselin stefa. Upilta luullaan että meni starttipolkimen palautusjousi, todellisuudessa meni kierroslukumittarin vaijeri. Ääni hämäsi :) ...

... Thanh Hoan päivä valkenee pilvisenä mutta muuttuu nopeasti aurinkoiseksi päästyämme matkaan. Tosin ensimmäinen legi on kolme kilometriä kun Toyn pyörästä hirttää etujarru kiinni. Paistatelemme päivää puolisen tuntia kun Toy käy varikolla ja matka jatkuu riisipeltojen keskellä jotka muuttavat välillä sokeriruokopelloiksi, takaisin riisipelloiksi, taas sokeriruokoa, kahvia, teetä riisiä... paljon kaikkea ;) ...

... pääosan päivästä taitamme alas Ho Chi Minh Trailiä. Maisemat kilpailevat eilisten kanssa. Välillä tie tuntuu pujotteluradalta, ei autojen vuoksi, vaan koirien, kanojen, vesipuhveleiden, koululaisten, lehmien ja muiden mopojen vuoksi. Hereillä on hyvä olla ;) ... ja olemme, kukaan ei osu mihinkään muuhun liikkuvaan ja läheltä piti ei varsinkaan Vietnamissa lasketa...

... launasaikaan minun pyöräni vetoakselin stefa päättää mennä rikki ja mahanalus näyttää joltakin samalta kuin Uralin aina hetken pydähdyksen jälkeen. Käytämme sen korjaamolla mutta ei vaikutusta asiaan. Ja heti syötyämme Upin pyörä alkaa hurisemaan. Uskomme joulolla, että vika starttipolkimen väsähtäneessä jousessa. Korjaamo yrittää saada asiasta tolkkua pari tuntia. Ei selviä. Vuokraamosta tulee lupa ajaa seuraavaan kaupunkiin. Heti lähdettyämme ajamaan Upi huomaa että vika onkin kierroslukumittarin vaijerissa... ;) ... hyvä niin, tosin Upin kannen tiiviste menee poikki kantta pari kertaa irroitettaessa. Lisää öljyvuotoa mutta karavaani kulkee Pho Chauhun joka on päivän päättärimme... ja perillä valoisaan aikaan... ;)

yläkuva; Kavalaa tien varteen kuivumaan. Pohjois-Vietnamissa yleisesti käytetty peruselintarvike siivutaan siististi tien pientareille aurinkon kuivattavaksi.

toiseksi ylin; Vietnamissa ei ole rajoitteitta sille mitä kulkuvälineensä päälle lastaa ja kuinka paljon. Tässä sokeriruokoa matkalla pellolta jatkokäsittelyyn.

keskellä; 'Haloo on pääkonttorilla, meillä on pieniä ongelmia'

toiseksi alin; lihakauppias ja lihakauppiaan apulainen

alakuva; Matti ihmettelemässä kiertokauppiaan poppikonetta