keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Dalat - Cu Chi






...ajopäivä9... Dalat - Cu Chi... 308km / 8h... +24 - +34 ... aurinkoa, aurinkoa ja aurinko... kaksi varikkokäyntiä. Minun pyörästä katoaa veto = vetoakseli irtoaa eturattaasta. Raimon pyörästä katkeaa kaasuvaijeri...


... Vietnamin aurinko paistaa jälleen heti aamusta. 'Viileä' aamupäivä muuttuu kuumaksi päiväksi laskeudettuamme merenpinnatasolle. Jorma on ainoa joka jatkaa urheasti hiihtohaalereissa. Vähän huolissani välillä olen, että tuupertuuko mies goretexinsä sisään, mutta hymy irtoaa joka tauolla... ;)


... viimeiset sata kilometriä ovat loputonta taajamaa, mutta alkumatka kumpuilevaa tee- ja kahvimaisemaa... hotto alamaa alkaa Ho Tri An -järven kohdalta, järven erikoisuus ovat kelluvat kylät ja kyläläiset, jotka soutavat jaloillaan. Pohjanmaalainen osaa moisen todennäköisesti luonnostaan, mutta muuta saattavat joutua vähän harjoittelemaan jalkasoutua...


... tänään myös retkemme pisin ajopäivä ja siitä 280km menee ongelmitta. Sitten tulee pari varikkokäyntiä peräjälkeen. Vetoakselini irtoaa eturattaasta. Korjaamojen suhteen Vietnam ei petä tälläkään kerralla. Honda korjaamo löytyy 20m takavasemmalta. Eturattaan kansi auki, diagnoosi, hitsausvälineet esiin ja avot. Vartin jälkeen XR kulkee jälleen. Montaa kilometriä emme kuitenkaan kulje kun Raimo jää risteykseen. Kaasuvaijeri poikki. Nyt Honda korjaamo löytyy viiden metrin päästä ja pyörä iskussa niin vartissa. Jos tulet omalla pyörällä Vietnamiin, niin hanki omaksi pyöräksi Honda, 80% vietnamista tuntuu liikkuvan Hondilla...


... päivän päättärimme on Cu Chi Water Park ja sen hotelli. Nopeimmat ennättävät uimaan ennen vesipuiston sulkeutumista. Hitaimmat tyytyvät suihkuun ja baabaabaahan, 333 on vietnamin suosituimpia olutmerkkejä ja suomalainenkin osaa lausua sen sujuvasti 'baabaabaa'... :)


---


yläkuva; yksi Dalatin seudun teeviljelmistä. Teetyöläiset teelehtiä keräämässä.


toiseksi ylin; upeita vuoristoisia pätkiä riitti myös tälle päivälle vaikka ne eivät lukumäärässä pystyneetkään kilpailemaan eilisen kanssa.


keskellä; tien tekemisellä rinteeseen on haasteensa. Sortumat ovat normaali näky.


toiseksi alin; Ho Tri An järven jalakasoutaja


alakuva; yksi Ho Tri An järven kelluvista kylistä.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Nha Trang - Dalat






... ajopäivä8... Nha Trang - Dalat 147km / 4h... +26 - +29... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista... ei varsinaisia varikkokäyntejä...


... aurinko ja lämpö ovat tallella myös tänään heti aamusta. Nokat kohti vuoristoa ja Dalatia, joka on kovassa kurssissa vietnamilaisten häämatkailijoiden listalla. Suurena syynä aina mukava ilmasto. Dalat 1500m merenpinnan yläpuolella...


... tie Nha Trangista Dalatiin on parasta mitä olemme Vietnamissa kohdanneet. Uusi hyväkuntoinen vuoristotie, jolla olemme liki ainoat liikkujat. Toiset lipat tulevat kuitenkin vuoristotiellä. Pasi unohtuu hetkeksi haaveilemaan, yrittää kääntää tiukan mutkan takajarru lukossa sivuluisussa. Seuraus. Penkka pölisee. Pasi liusuu betonipylväiden välistä. Pyörä ei. Tömähtää tolppaa ja kierii kaikki kolme metriä mitä pudotusta on. Mutta ei mitään vakavaa. Muutama fyysinen mustelma ja muutama psyykkinen mustelma. Pyöräkin jää henkiin muutamalla katkenneella laukkutelineen raudalla ja skrubuilla pakoputkessa...


... Honey Moon Dalat tulee kohdalle hetikohta puolenpäivän jälkeen. Lounas, majoittuminen ja paikalliseen seurasaareen. Ja menemme sitten käymään myös Valley of Love'ssa... poikaporukalla. Onneksi Ritva on mukana niin ei näytä niin pahalta ... ;) ... paikalliselle häämatkapariskunnalle selitämme, että 'one night job, ten night free. Hymyilevät ymmärtäväisesti... ;] ...


... Yrjön pyörällä pieni varikkokäynti illan suussa. Pakoputken kannatin pultista mutteri päättänyt jäädä vuoristoon ... ei muita ongelmia jos ei lasketa Jorman löystynyttä virtalukkoa joka pätkittää moottorin käyntiä. Heikin vaihdelaatikko toimii edelleen nelosta lukkuunottamatta onnellisesti...


---


yläkuva; härkä on edelleen suosittu vetolähde Vietnamin maaseudulla


toiseksi ylin; Toy valmiina lähtöön vuoristossa. Toyn iso lippu näkyy hyvin ruuhkissa.


keskellä; Pasin vähän lipoista uudelleen muotoutunut pakoputki 


toiseksi alin; Tom's of Finlandit tulossa kaapista? ... tai sitten Heikki ja Matti sovittamassa paikallista nahkalippalakkimuotia... ;)


alakuva; Valley of Love'n rakkauskeinu. Raimo edustamassa ryhmme poikia... ;]

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Nha Trang






... vapaapäivä... Nha Trang, 0km ... + 27 - +33... aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa...


... tänään ei poljeta Hondia käyntiin vaan noustaan bussiin kello yhdeksän. Puolta tuntia myöhemmin olemme Mama Linh'n veneessä kohti Nha Trangin ulkosaaria. Ensimmäinen kohde on Moon Island. Snorklausta uintia ja auringonottoa. Korallit eivät ole Moon Islandin edustalla mitään huippua mutta eivät kelvottomiakaan... kelpoa keskiluokkaa mitä ne sellaiset korallit sitten ovatkaan. Kaloja kohtuullisesti ja korallit paikallaan... ;)


... toinen rasti on luonasrasti. Kymmentä sorttia vietnamilaiseen tapaan. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Kun ruoka-astiat kerätty pöydältä pöytä muuttuu tanssilattiaksi ja Mama Linh Boy Band vastaa musiikista. Rumpupatteriston virkaa hoitaa kaksi kanisteria ja kolme kattilaa. Kitara ja basso säädetty 90-luvulla, mutta rokki soi ja tärykalvot tyrisevät. Tanssilattialta meno jatkuu meressä jonne avataan kelluva baari. Baarijakkaroina pelastusrenkaat ja juomana makea vietnamilainen viini... ortodoksisempiakin päiväretkiä on tarjolla, mutta Mama Linh on tämän lajin uranuurtaja Nha Trangissa... ja koko planeetan leveydeltä. Vastaavaan en ole törmännyt missään muualla...


... iltapäivällä vielä Hon Tam, jossa mahdollisuus vesiskootterointiin sekä varjoliitoon ja Hon Mieu, jossa akvaarium. Nha Trangin akvaario alkaa kaivata sisäpuoleltaan pientä päivitystä. Ulkokuori sen sijaan kestää aikaa. Se on röpelöisestä betonista tehty merirosvoalus... ei kellu ;) ...


... hotellila takaisin kello viisi. Porukalla tänään ainutlaatuinen ilta, joukkueruokailua ei ole, vaan jokaisen löydettävä jotakin syötävää omin avuin... ;) ... ja aina yhden illan syömättäkin selviää...


---


yläkuva; omakotitalo merellisessä ympäristössä, eli tyypillinen kalankasvattajan kelluva talo.


toiseksi ylin; mitä ovat nuo kaksi valkoista läiskää meressä? ... Raimo ja Heikki??


keskellä; Jari matkalla Etelä Kiinan Mereen, laskeutuminen noin kahden sekunnin kuluttua ;)


toiseksi alin; Mama Linh'n kelluva baari.


alakuva; Raimon tyylinäyte lasin kuljettamisesta paremmille vesille

lauantai 21. helmikuuta 2009

Quy Nhon - Nha Trang






... ajopäivä7... Quy Nhon - Nha Trang, 223km / 4h ... +27 - +31, aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista. Ei varikkokäyntejä...


... suomessa sanoittaisiin kauniista aurinkoisesta päivästä, että 'aurinko paistaa ja linnut laulaa'. Vietnamissa se menee jotenkin tyyliin, että 'aurinko paistaa ja torvet törisevät'... kaikista pahin on kun bussi tai rekka töräyttää aivan korvan juuressa. Seuraus on mikrokuulovamma ja ajoneuvon hetkellinen hallinnan menettäminen... ja ne pahukset näyttävät nauttivan siitä... ;)


... moniluikuisista soivista torvista riippumatta tänään oli ehkä matkan rennoin ajopäivä toinen toistaan upeimmissa maisemissa kookospalmujen, riisipeltojen, merisyötäväviljelyaltaiden ja vuorten keskellä sekä meren ääressä. Kookopalmut lisääntyneet montasataa prosenttia sitten Hanoin. Tänään rantamaisemaa alkoivat hallitsemaan myös kalan- / äyriäisten-viljelyaltaat. Eikä ole montakaan viikkoa kulunut päivästä, jona ihmettelin ääneen Hyrylän Citymarketissa mistä oudon näköinen kalafile oli kotoisin. 'Vietnamista', vastasi kalatiskin myyjä. En osanut sanoa muuta kuin, että 'jos olivat hulluja nuo roomalaiset, niin hulluja ovat myös nämä suomalaiset. Tosin tuuppaavat ne Norjalaisetkin tuoretta lohta suihkukoneilla päivittäin Singaporen citymarketteihin... ja onhan se niinkin, että ei moottoripyörämatkoja tekevän auta paljoa ekostella, mutta silti... ;) ... 


... Ouy Nhon'sta ajoimme ulos tietä 1D ja sen 35km olivat melkein autotonta upeaa merantavuoristomutkaa uudella pinnalla. Sama toistui viimeisellä 20km'lla 1A'lta Nha Trangiin. Itse Nha Trang on ehkä Vietnamin monituristisin paikka. Se on yhtälailla paikallisten kuin ulkomaalaisten suosiossa rantalomakohteena. Ja miksi ei olisi, kaupungilla on keskustassa monta kilometriä valkoista hiekkarantaa, sekä ympärivuotinen trooppinen ilmasto. Ja sinne rannalle mekin, heti kun pyörät purettu ja majoituttu...


--- 


yläkuva; kookospalmuja ja riisipeltoja... ne hallitsivat päivän maisemaa.


toiseksi ylin; kalanviljelyaltaita alkoi tänään niin ikään esiintymään monilukuisesti... ja Toyn mukaan ne vain lisääntyvät etelän lähestyessä.


keskellä; XR, A1 ja palmuja. Vuokraajalla oli ainoastaan 10 Honda GL Prota. Jouduin ottamaan tai sain ottaa kaxpuolikkaan Honda XR'n.


toiseksi alin; 'tule tule hyvä aalto älä tule paha aalto', nhatrangilaisia lapsia aaltopäivystyksessä kaupungin rannalla.


alakuva; taide vaihtaa omistajaa. Jari ja Pasi taulukaupoilla... kaupat tuli ;]

perjantai 20. helmikuuta 2009

Hoi An - Quy Nhon






 ... ajopäivä6... Hoi An - Quy Nhon 296km / 7h ... pilvistä, aurinkoista ja puoliaurinkoista... +26 - +32... neljä pikkuvarikointia. Toylta irtosi ketjun suoja. Pasilta ja Heikiltä jalkatapit olivat pudota. Upilta irtosi kytkinkahva...


... Hoi Anin aamu avautuu kuuman kosteana. Valmiina lähtöön heti Simon herättyä. Simolla ryhmän parhaat unenlahjat ... tänään ne maksoivat toisen olutkierroksen ;) ... matkassa kuitenkin hetikohta puoliyhdeksän jälkeen...


... päästyämme A1 tielle, joka kolmannen mopon tarakalla tuntuu olevan sikakoppa. Eikä pelkkä koppa vaan useimmissa puolesta tusinasta tusinaan nassua sisällä. Perjantai ja sikamarkkinapäivä. Emme kuitenkaan osta yhtään pikkupossua vaika ne somia ovatkin. Possukuljetuskoppaa vaikea sitoa muiden tavaroiden päälle jatkokasvatusongelmista puhumat...


... matka etenee tänään rivakasti, tai niin rivakasti kuin A1 pujotteluradalla edetä voi. Päivän eniten lähelläpiti tilanne syntyi Raimon eteen polkupyöräilijän päätettyä vaihtaa tien puolta 90 asteen kulmalla taakseen katsomatta. Raimo selvisi säihkähdyksellä, tee se itse pyöräilijä tuskin huomasi tilannetta. Hoi Anin ja Quy Nhan'in välillä ei ole muita vaihtoehtoja ajettavaksi kuin A1. Kokonaisuutena se menee kaikilta enemmän kuin mallikkaasti...


... Ritva ja Jorma taitavat ollat eniten kuumasta nauttivat sissit. Tänäänkin he ajavat 30 -asteen helteessä alusta loppuun goretex -hiihtohaalarit päällä... ;) ... 


... päivän päätepysäkkimme on 260000 asukkaan Quy Nhon, rantakaupunki upeillä rannoilla. Rannat kilpailevat tasapäisesti Nha Trangin rantojen kanssa. Monilukuiset valkonaamat vain puuttuvat... vielä. Stuura heelassa Vietnam on tulossa lujaa vauhtia Thaimaan jälanjäljissä matkailusektorilla ja ainakin toistaiseksi Vietnam on selkeästi edullisempi ja eksoottisempi vaihtoehto. Päivän valoisa aika päättyy pulahduksella Etelä-Kiinan Mereen...


---


yläkuva; Raimon tuunaus, vielä patentoimaton pulloteline


toiseksi ylin; Vietnamissa mopolla kulkee kaikki. Pikkupossut matkalla markkinoilta uuteen kotiin.


keskellä; hiihtohaalarijengimme Jarmo, Ritva ja Raimo... Raimolla tosin keväthiihtohousut ;)


toiseksi alin; riisin kuivausta Vietnamin valtaväylällä


alakuva; Quy Nhon'in rantaa

torstai 19. helmikuuta 2009

Hue - Hoi An






... ajopäivä5 ... Hue - Hoi An 142km / 4h... +25 - +33... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista... yksi varikkokäynti. Ritvan entisestä ja Raimon nykyisestä pyörästä kaasu hirttää kiinni...


... aamurutiinit alkavat vakiintua. Pyörien pakkaus puoli kahdeksalta, aamiainen kahdeksalta ja matkaan puoli yhdeksältä. Tämä pätee myös tähän aamuun. Sitä ennen kuitenkin kettinkien rasvaus. Eilinen sade huuhteli ne putsis kliineiksi ...


... Huesta ulos on jo Hanoita lähentelevää pujottelua tuhansien muiden mopojen joukossa, mutta ei kosketuksia isommista osumista puhumattakaan. Danangissa on yksi läheltä piti. Rahtipolkupyörällä Hiacen kokoista pahvilaatikkokuormaa kuljettava rahtari on ajaa Ritvan kumoon. Itse tämä tuskin tätä huomasi koska ei nähnyt eteenpäin pahviensa takaa. Ja läheltä piti tilanteita ei moottoripyöräilyssä lasketa, eikä varsinkaan Vietnamissa... ;)


... 40km ennen Danangia tie lähtee nousemaan vappuaaoton serpentiinien lailla laskeakseen taas merenpinnan tasolle Danagissa. Hai Van Pass'n ylitys on yksi upeimmista tienpätkistä toistaiseksi. Hauskuutta lisää mukavasti sekin tosiasia, että rekat ja bussit ohjataan tänään tunnelin läpi ja tie on sitäkin enemmän kuin mutkapyöräilijälle tehtyä. Pääsemme kaikki kokeilemaan kuinka paljon korviemme välit kanttaavat. Ja kaikilla renkaat pitivät enemmän kuin pää... ;)


... Danagissa Raimon GL Pro ulvahtaa täysille kierroksille. Kaasu hirttää kiinni. Koitamme laittaa luistoksi aurinkorasvaa. Ei suurtaa vaikutusta. Sen verran kuitenkin että kaasuttimesta pääsee suht helposti painamaan kierrokset pois vasemmalla kädellä. Aurinkorasvaremonttimme kestää parikymmentä kilometriä kunnes kaasu ei toimi enää lainkaan. Mutta kuten Vietnamissa useimmiten, lähin korjaamo on sadan metrin päässä...


... Hoi Anin kaupunkikiertokäynnille jää niukahkosti aikaa, mutta sen verran kuitenkin, että ehdimme. Hoi Anin vanhakaupunkin kuuluu maailmanperintölistalle ja Vietnamin hienoimpia ellei upein kokonaisuus sillä sektorilla...


---


yläkuva; rantaviivaa Huen ja Danagin välissä


toiseksi ylin; Suomi tavoittelee Vietnamia. Hetki kuvanoton jälkeen järjestys vaihtui... ;)


keskellä; Raimo kiipeämässä Hai Van Pass'lle


toiseksi alin; onko se Upi ennen vai jälkeen sukupuolivaihdosleikkausta?


alakuva; Heikki lamppukaupoilla

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Ho Xa - Hue






... ajopäivä4... Dong Ho - Hue 128km / 5h ... +23 - +29... pilvistä, sadetta, pilvistä... ei varikkokäyntejä...


... aamiaiseksi uppopaistetut frityyrimunat patongilla ja Vin Mocin tunneleille. Vin Mocin tunnelit ovat demilitarisoidulla vyöhykkeellä entisellä Etelä - ja Pohjois-Vietnamin rajalla ja 114'ta alueen tunnelialueesta parhaiten säilynyt ja suurin tunnelisto. Tunneleita 1500m kolmessa kerroksessa. 12 suuaukkoa, 6 maalle ja 6 merelle. Kuuluisien Cu Chin tunneleihin rinnastettuna kuninkaallista kokoa. Siellä mahtuu alimmallakin, 23m maan pinasta kävelemään 2/3 pystyssä...


... matkalla Vin Mociin saimme pikkusadekuuroja. Vin Mocin ja Huen välillä useita miesten sadekuuroja <=> 12 puoli- viiva kokomärkää motoristia. Yritin lounasta ennen majoitusta. Ei mennyt läpi. Otamme myöhäisen lounaan kuivissa kamppeissa ;) ... useimmilla sadevarusteet hyvin pakattuna repuissa... ja niin hyvin, että niitä ei raaskittu kaivaa sateessa esiin... ;] ... onkohan siinä jotakin pettämätöntä pohjalaista logiikka. Meitä pohjanmaan poikia on matkalla viisi, joten itsetuntoa ryhmässä riittää... ja ei kai se pohjalainen kastukkaan niin helposti kuin muut? ;] ...


... loppuiltapäivästä Huen Kiellettyyn Kaupunkiin, entiselle palatsialuuelle jolta Vietnamia hallitsi vuodesta 1595 vuoteen 1946 13 kuningasta. Viimeinen heistä muutti maanpakoon Ranskaan setä Ho'n tullessa valtaan 1946...


... Huessa on muitakin ulkomaalaisia.... useita kappaleita. Hanoin ja Huen välillä olemme olleet ainoat farangit paikoissa joissa olemme kulkeneet. Hyvä tai paha? Vaikea mennä sanomaan kun ei ole paikallinen... ;)


---


yläkuva; Heikki, Jari ja Upi lukemassa päivän tärkeitä uutisia... matkablogia.


toiseksi ylin; Pasi yhdessä Vin Mocin 90'stä perhehuoneessa. Yhteensä Vin Mocissa asui 350 henkeä 6 vuotta.


keskellä; ryhmämme entisellä pohjoisen ja etelän rajalla. Taustalla Etelä-Vietnamin palmunlehtisymboolit muistomerkin muodossa.


toiseksi alin; Toy Huen kuniinkaanpalatsissa.


alakuva; Uralilla on hauska matkustaa ;) ... tästä sivuvaunullisesta tosin puuttuivat tulpan johdot, mutta huulia pärisyttelemälläkin pääsi tunnelmaan.